sunnuntai 23. syyskuuta 2018

KUUMA


KUUMA
Kirjoitan tätä 15.8.

Lyhytturkkiselle ja pitkäkuonoiselle Whippetille tämä ei tuota paljoa ongelmia, vaikka viilennystä sekin tarvitsee. Lämmin sää on jatkunut Suomessa lähes koko kesän ja hellepäiviä on ollut joidenkin laskujen mukaan ainakin 45 (elokuun alkuun mennessä). Minä rakastan lämpöä,  en valita siitä koskaan, mutta koiralle se voi olla fataali. 27 astetta ilmanlämpötilana pidetään kriittisenä. Koiran ruumiinlämpöhän on luonnostaan korkea, 39 celsiusta, eikä se saa tuosta juurikaan nousta.
30 asteen päiviä on ollut useita. Liian korkeasta lämpötilasta voi seurata lämpöhalvaus, eikä sen kanssa ole leikkimistä. 
Me olemme viilentäneet vipukkaamme järvessä. Näin kesäisin on paljon etua siitä, että asumme järvien keskellä, käytännössä kahden järven välissä, jolloin koiraa voi käydä viilentämässä niiden lukuisilla pienillä rannoilla. Kun koiran viilentää kerran päivässä järvessä, se riittää siksi päiväksi.
Vaikka Sepon isä kuuluu olevan varsinainen vesipeto, oli Seppo aluksi varsin varautunut järveen menemisen suhteen. Näistä tutustumisista uhkasi tulla epämiellyttäviä kokemuksia, joten totuttauduimme vähitellen. Viikon ajan päiväsaikaan toimineella ystäväni koiranhoitajalla oli positiivinen vaikutusta veteen tutustuttamisessa. Koiranhoitaja sohi kepillä järvessä ja koirakin antautui leikkiin. Sen viikon jälkeen ei mennyt kuin pari päivää, kun koira syvemmältä keppiä hakiessaan, jo ui muutaman tassunvedollisen. Alkuun tämä näytti hurjalta, kun pää oli veden alla ja kaikki raajat sivuilla. Tämän jälkeen koira on muutaman kerran uinut lähellä rantaa, koulutusliinassa, mutta miellyttävää tämä ei ilmeisesti ole.
Muitakin hyviä viilennyskeinoja löytyy. Faunattaresta ostin viilennysalustan, joka ”latautuu” taiteltuna. Viilennysaika on lyhyt – noin kymmenen minuuttia – joten yöajan viilennykseen siitä ei ole. Koira siis asettuu alustan päälle makaamaan. Hankalaa tässä on koiramme leveärintaisuus, koska alustan pitäisi olla pehmeä. Toimii siis silloin, kun koira asettuu alustalle kokonaan makaamaan, kuten kuvassa.


Sitten vielä pari sanaa ruokailusta. Koira on nyt kasvanut lähelle aikuismittojaan. Selän pituus (säkä – hännäntyvi) on 49 cm, kaulanympärys tyvestä 30cm ja korvien takaa 29cm. Korkeus on noin 47cm. Rinnanympärys on 58cm. Rannassa törmäsimme whippetinomistajaan, joka kertoi, että korkeuskasvua tapahtui 6 – 9kk:n välissä korkeintaan sentin verran. Olen kuitenkin kuullut kommentteja, että kasvua saattaisi tulla vielä paljonkin lisää ennen vuoden ikää.





Ruokaa koiramme saa nyt kahdesti päivässä. Ajattelimme, että yksikin kerta riittäisi, jolloin kasvatimme ilta-annosta ja pienensimme aamua. Loppujen lopuksi koira taisi tulla ruokittua vähän liian hyvin. Ilta-annoksen lihamäärä oli yli 350g, ja kokonaisravintomäärä mahtui sen viiden prosentin sisään, mikä on suositeltava ravintomäärä. Joka tapauksessa wipukkamme alkoi näyttää hieman pönäkältä. Kylkiluut tuntuivat kyllä ilman painelua, mutta vaimeasti.
 

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Whippet kuvia kesä- ja heinäkuulta

Naapurien stalkkausta. Vaan taitavat olla varpusia pensaassa...

 


Pienet unoset omalla patjalla. Irrotettava päällinen haisi muuten hirvittävälle ja puhdistui 30 asteen pesussa, pesuaineena 1 dl väkiviinaetikkaa. Kyseessä Jalo monitikkipatja, jota voi kuulemma "helposti pyyhkiä." En koe tätä hoitomuotoa riittävän tehokkaaksi näillä hajuspekseillä.
 

                                         Pientä rallausta.

                                         Ravulle sukua?

 



Kuten kuvista näkyy, on vipukkatyttömme varsin hyvässä lihassa ja lasken sen ruokintamme ansioksi. Päivän ruoka - annosta yritämme jättää pois. Aamulla kohta puolivuotias koiramme saa Canagan riista - kuivamuonaa, ja päivällä pienen annoksen tätä samaa. Koska aamun ja päivän annokset ovat pieniä, saa pentu reilun kokoisen iltaruuan suuremmalla määrällä nappuloita (2dl) ja raakaruokaa 260 - 275 grammaa iltalenkin jälkeen.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Kun koiranpentu järsii


Pentu on kasvanut vauhdilla, myös henkisesti. Tähän henkiseen kasvuun ei kuulu huonekalujen järsiminen, vaikka ihmisille hampailu on loppunut. Sohvasta Seppo on järsinyt yhtä jos toistakin, ja myös puiset tuolit maistuvat. Kengille ostin suuret muoviboksit. Ymmärsin varautua tähän, koska tuskin toipuisin psyykkisesti, jos koira söisi kenkääni. Vaikka yritän välttää muovin käyttöä, niin kova muovi sopii tähän tarkoitukseen parhaiten, koska se ei näytä kelpaavan järsittäväksi. Heti, kun silmä välttää Seppo roudaa vartioimattoman kengän makuupaikalleen. Niin ja makuupaikkana olohuoneessa on koirille tarkoitettu patja silloin, kun olemme paikalla. Poissaolomme ajaksi vaihdetaan tilalle rupuisemmat fleecepeitto ja tyyny. Koiran nukkumapaikkana toimii pahvilaatikko, jossa on myös pieni tyyny ja jonne olen taitellut vanhan täkin pussilakanoineen. Muutamassa viikossa Seppo on jo järsinyt pahvilaatikon reunoja, joten väliaikaiset petiratkaisut ovat todellakin hyvä idea.

Lisäksi hankin jo etukäteen kaapelilaatikot Clas Ohlssonilta ja sellaiset johdonsuojat, joilla sähkökaapeleita saa kiinnitettyä listaan. Pistorasioita suojaamaan laitoin kenkälaatikoita ja/tai tukevaa kompostiverkkoa. Johtoihin ja huonekaluihin olen tiputellut myös Tabascoa, koska se ei koiralle maistu. Kaupan Chewstopperit eivät pureskelua estäneet. 
Pentu täytyy virikkeistää kunnolla aamuisin, kun luvassa on yksinoloa. Edeltävän lenkin on syytä olla ainakin puolen tunnin mittainen. Kongi – jonka sisälle laitetaan esimerkiksi kuivattu kanafilee tai märkäruokaa – tarjoaa oivaa virikettä yksinolon ajaksi, mutta meidän vipukkaneitimme jaksaa ahertaa sen kimpussa vain sen aikaa kun sisällä oleva kanafilee on järsittävissä. Sitten, kun pitäisi kielellä yrittää, lopahtaa into.

Hankimme myös herkkupallon, joka pudottelee makupaloja pienestä aukosta vieriessään, ja älypumpun, jossa on myös herkkuja tiputteleva aukko. Nämä saattavat toimia kauemman aikaa kuin kongi, en tiedä, koska videovalvontaa ei vielä ole. Älypumppu oli pari päivää kateissa ja herkkupallo on edelleen jossain piilossa, ja niitä pitää hankkia lisää.

Ideoida siis pitää suurempien tuhojen välttämiseksi. Olen säästänyt elintarvikkeiden pienet pahvilaatikot, munakennot, vessapaperirullat ja maitopurkit. Maitopurkkien ja pahvilaatikkojen sisään tungen munakennoja ja vessapaperirullia, joiden sisään olen laittanut kangaspaloja. Kangas näyttää olevan pennun suosiossa, sillä se nappaa nopeasti mukaansa vaatteita ja lutkuttelee niitä sitten makuupaikallaan. Huom. kankaanpalojen on oltava riittävän suuria. Tuttavani nuori noutaja oli syönyt sukan, sai suolitukoksen, ja joutui siitä hyvästä leikkauspöydälle.
 
Nyt menee kaikki raakaruoka helposti, mutta nappuloita pentumme on alkanut syljeskellä pois. Vaihdoimme ruokailurytmiä niin, että aamulla ja päivällä pentu saa pelkästään Canaganin nappuloita, ja illalla sekä raakaruokaa että nappuloita. Raakaruoka on selvästi maistuvinta. Pennun vatsa on ollut hyvässä kunnossa ilman viljoja ja maitotuotteita. Niitä vältämme jatkossakin. Myös koiran ulkoisesta olemuksesta näkee, että se saa itselleen parasta ruokaa. Kuvassa ikää on neljä kuukautta.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Whippetin alku


Toukokuu 2018
Pentu tuli meille ulkomailta, joten se oli jo melko vanha saapuessaan. Ikää on noin neljä kuukautta. Alkuvaiheessa sillä oli suuri tarve hampailla meille. Pureskeltaviksi kelpasivat niin aikuiset kuin lapsetkin. Hampailu loppui, kun puremisaikeisen koiran kuonosta otetaan kiinni ja leuat puristetaan yhteen. Minua pentu koetti purra kauimman aikaa, mutta johdonmukaisuus auttoi tähän-
Alkuun pentu söi kasvattajan antamaa nappulaa, mutta melko pian siirryimme barffaukseen. Aterioita päivässä on kolme. Alkuun käymme lyhyillä lenkeillä 2 – 2,5 tunnin välein sisäsiisteyden edistämiseksi. Pentu kulkee alussakin kohtuullisen hyvin hihnassa, mutta jää usein olla möllöttelemään. Lisäksi asiallisen kävelyn keskeyttävät KAIKKI muut koirat ja KAIKKI tuntemattomat ihmiset. Heihin kaikkiin pitää tutustua. whippetin sosiaalinen luonne on ihana!

Pentu on Vähitellen oppinut nukkumaan yksin. Olen vienyt koiran huoneeseen ja oven olen sulkenut perässäni. Vinkumista ei enää kahden viikon jälkeen tapahtunut ja herääminen koitti klo 6:20 viikonloppuna. Minä taisin olla aloitteentekijä. Sunnuntaina pentu kerkesi tehdä pissat sisälle aamulla, mutta muuten sisälle tarpeiden tekeminen on ollut vähäistä.



Whippet tarvitsee jo neljän kuukauden ikäisenä valtavasti liikuntaa. Nyt pentuna käytämme sisäsiisteydenkin vuoksi pentua ulkona usein. Keskipäivän lenkki näyttää olevan tärkein. Kävelin lauantaina harjulle kahdeksi tunniksi. Illallakin tein pidemmän lenkin, yli tunnin, koska neljän lenkki jää lyhyemmäksi. Sunnuntaina menemme Kortesuolle pitkälle lenkille ja käymme myös koirapuistossa. Pentu tulee hyvin luokse kutsuttuna, vaikka hyppelee muiden koirien yli ja rallaa tavalla, josta kaikki eivät niin välitä.